Käytössäsi on vanhentunut internet-selain. Varmista paras suorituskyky päivittämällä selaimesi. Voit tarkistaa selaimesi version osoitteessa WhatBrowser.org.

Olli A. Manni: Turku 800 vuotta 2029, yhteinen juhlamme

Julkaistu 3 viikkoa sitten · 7.5.2024 · jonna

Viiden vuoden päästä Turku täyttää 800 vuotta. Erään eurooppalaisen määritelmän mukaan oikeassa kaupungissa on joki, linna, katedraali ja selkeä ydinkeskus. Tämän perusteella Turku lienee ainoa kaupunki Suomessa. Turun historiasta on kirjoitettu tuhansia sivuja. Oheisena hieman menneestä ja toivo siitä, että kaupunki saa arvoisensa juhlavuoden, jossa asukkaat ovat aktiivisesti mukana.

Varhaista historiaa

Jäkärlässä tehdyt kaivaukset todistavat, että Turun alueella on ollut asutusta jo kivikaudella. Vuosisatojen kuluessa asutuksesta tuli pysyvämpää ja merenpinnan laskiessa asutus siirtyi jokivarteen lähemmäs nykyistä Turkua. Turku oli 1000-luvun alussa tärkeä kauppapaikka, mutta ruotsalainen hallinto piispanistuimen kautta sijoittui Nousiaisiin 1100-luvun puolivälissä. Piispa Henrik murhattiin vuonna 1156 ja tiedot sen jälkeisestä Suomen kirkon toiminnasta ovat hajanaisia, kunnes piispaksi nimitettiin Ruotsin arkkipiispan alipiispa Tuomas. Hänellä oli merkittävä rooli Turun kaupungin synnyssä.

Tuomas viestitti arkkipiispalle ja sitä kautta Roomaan, että piispanistuimen sijainti oli hänen mielestään sopimaton. Tämän tiedon pohjalta Paavi Gregorius IX toimesta lähetettiin virallinen asiakirja, bulla, jossa siirto suotuisampaan paikkaa hyväksyttiin vuonna 1229. Tältä pohjalta Tuomas siirsi piispanistuimen Koroisiin Aboaan eli Turkuun. Tämä katsottiin myöhemmin Turun varsinaiseksi syntymävuodeksi.

Nykyajan mittapuun mukaan kaupunki ei ollut kovin hääppöinen. Alle tuhat asukasta, jotka asuivat pääosin savupirteissä. Mielenkiintoista on se, että tämä yhteisö oli jo silloin kansainvälinen. Saksalaisilla oli vahva ote kaupasta ja ruotsalaisilla kirkosta ja hallinnosta. Itäisiä vaikutuksia Novgorodista oli kaupan mutta valitettavasti ajoittain myös ryöstöretkien muodossa.

Turku oli siis asuinpaikka joen varressa mutta siltä puuttuivat varsinaisen kaupungin tunnusmerkit. On todella kunnioitettavaa, että vähäinen väestö halusi ja pystyi aloittamaan kaksi suurta rakennushanketta. Linnaleirin paikalle Aurajoen suuhun alettiin 1200-luvun lopulla rakentaa varsinaista linnaa ja samoihin aikoihin tuomiokirkkoa Unikankareelle. Mahtava kirkkorakennus vihittiin käyttöön vuonna 1300, suljettu linna otettiin käyttöön vähän myöhemmin. Vähäisestä väestöstään huolimatta Turku oli nyt kaupunki.

Turun palo ja uusi moderni kaupunki

Ruotsin vallan aikana tapahtui paljon ja kaupunki kasvoi yhdeksi pohjolan suurim-mista. Ruotsilla ja Venäjällä oli jatkuvasti rajakiistoja ja sotia. Suuren hävityn sodan jälkeen vuonna 1809 Suomesta tuli Venäjän suurruhtinaskunta. Muutos ei ollut kovin dramaattinen, sillä tsaari antoi elämän jatkua lähes ennallaan ja tuli rauha. Turun kannalta oli kuitenkin surullista, että tsaari piti kaupunkia liian ruotsalaismielisenä ja päätti siirtää pääkaupungin Helsinkiin vuonna 1812. Siirtyminen tapahtui hitaasti, mutta Turun palo vuonna 1827 tuhosi kaupungin käytännössä kokonaan ja kaikki muu hallinto kirkon johtoa lukuun ottamatta lähti Helsinkiin.

Palo oli tietysti hirveä katastrofi asukkaille, mutta sen seurauksena oli mahdollista suunnitella asemakaava puhtaalta pöydältä ja mahdollistaa kaupungin kehitys modernilla tavalla. Tehtävään kutsuttiin saksalaissyntyinen arkkitehti Johan Carl Ludvig Engel, joka parhaillaan viimeisteli Helsingin kaupunkisuunnitelmaa. Engelin Turussa oli avarat korttelit ja leveät kadut. Kaava-alueella kiellettiin yksikerroksiset talot. Tämä mahdollisti keskustan asukasmäärän kasvun, mutta myös puiden istuttamisen ja puistoalueet.

Kaupungin alastomat kukkulat koettiin ongelmaksi ja kaupungin toimesta aloitettiin Vartiovuoren puiston rakentaminen vuonna 1840. Työ ei oikein edennyt ennen kuin yksityiset rahoittajat astuivat kuvaan. Vartiovuori saatiin kaupunkilaisten käyttöön vihdoin vuosisadan lopussa. Samppalinnan mäen muutos alkoi 1860-luvulla, jolloin Kunnallisneuvos P.C. Rettig rakennutti rinteeseen paviljongin, joka on hyvin säilynyt tähän päivään saakka. Sen jälkeen hän aloitti kukkulan vihertämisen ja puuston istuttamisen. Tarina kertoo, että kaupunkilaiset osallistuvat hankkeeseen kuljettamalla pieniä multamääriä mukanaan sunnuntaikävelyllä.

Lähemmäs nykypäivää

Heti itsenäistymisen jälkeen Turkuun perustettiin ensin Åbo Akademi vuonna 1918 ja sitten Turun Yliopisto 1920. Molemmat yliopistot ovat aina toimineet onneksi lähellä ydinkeskustaa, vaikka Turun Yliopisto siirtyikin torin varrelta nykyiselle paikalleen Vesilinnanmäelle 1950-luvulla.

Teollistuminen muutti erityisesti Aurajoen ilmettä. Telakka ja monenlainen teollisuus valtasi jokisuun rantoja ja huononsi veden laatua. Lisäksi kasvava kaupunki tuotti lisääntyvässä määrin jätevettä, joka paljolti valui jokeen. Kalat kuolivat ja joki haisi kesäisin epämiellyttävästi. Vasta jäteveden puhdistamon rakentaminen 1960-luvulla ja maatalouden valumien rajoittaminen paransi tilannetta. Kuitenkin vielä 80-luvun lopulla kaupunkilaiset viettivät mieluummin kesäpäiviä Naantalissa kuin Turun keskustassa.

Jokivarren ilme muuttui lopulta 1990-luvulla. Länsirannalle rakennettiin kerrostaloja ja teollisuusrakennuksia otettiin uusiokäyttöön. Ravintolalaivojen tulo Auransillalle asti sallittiin vihdoin ja Turun keskustasta alkoi tulla elävä vapaa-ajan viettopaikka. Lopulta myös itäranta alkoi saada uutta ilmettä ja asuinrakennukset valtasivat jokisuun. Jokirannasta tuli asukkaiden olohuone. Lisäksi rohkeiden toimijoiden ansiosta Kupittaalle on noussut upea tiedekeskus ja eritysmaininta pitää antaa Kakolan vankila-alueen uskomattomalle muutostyölle.

1900-luvulla kaupungin ydinkeskustaa kehitettiin vahvasti. Tapahtui myös ylilyöntejä kuten muuallakin, mutta mitään Turun tautia ei todellakaan ole. Todellisuudessa Turussa on suojeltu rakennuksia ja alueita enemmän kuin missään muualla Suomessa. Turku on myös hyvin vihreä kaupunki. Puita on istutettu ja istutetaan enemmän kuin niitä poistuu.

Valmistaudutaan yhdessä juhlavuoteen

Kaupunki tulee varmasti panostamaan juhlavuoden tapahtumiin. Toivottavasti suunnitellaan katu- sekä muut infratyöt siten, että kaupunki ei silloin näytä sekaiselta työmaalta. Tärkeintä on kuitenkin se, että me kaikki olemme mukana valmisteluissa. Meillä on viisi vuotta aikaa laittaa kaikki pihat, puutarhat ja puistot juhlakuntoon. Vetoan siihen, että kaupungin lisäksi kaikki kiinteistöt, kaupunginosaseurat ja omakotiasukkaat kattojärjestöjensä johdolla ryhtyvät ajoissa toimeen kaupungin ilmeen parantamiseksi. Ollaan ylpeitä kotikaupungistamme ja näytetään kaikille, kuinka hieno kaupunki meillä on.

Olli A. Manni

kaupunginvaltuutettu (kok)