Pekka Paatonen: Valinnanvapaus sote-uudistuksen kulmakivi
Julkaistu 7 vuotta sitten · 16.11.2016 · Janina Myllynen
16.11.2016
Sote-uudistukseen liittyvä lainsäädäntö lukuun ottamatta valinnanvapauteen ja rahoitukseen liittyviltä osilta on ollut lausunnoilla mm. kunnissa ja kuntayhtymissä nyt kuluvan syksyn aikana. Valinnanvapaudesta julkaistiin STM:n sote-uudistuksen projektiryhmän esitys 10.10.2016.
Keväällä esitin blogissani kannattavani mahdollisimman laajaa valinnanvaputta, mikä keväällä esitetyistä neljästä ns. Brommelsin työryhmän mallista tarkoitti omatiimejä perustason valinnanvapausmalliksi. Ilokseni voin nyt todeta virkamiestyöryhmän päätyneen minun kannalleni. Kuten työryhmä muistiossaan toteaa, poliittiset päätökset valittavasta valinnanvapausmallista vielä kuitenkin puutuvat.
Suomalainen valinnanvapausmalli voidaan kiteyttää siten, että siinä on ”valinnanvapautta kolmessa vaiheessa:
(1) asiakkaan oikeus valita suoran valinnan palveluita tuottava omatiimi ja erikseen suun terveydenhuollon palveluiden tuottaja,
(2) asiakkaan oikeus valita palvelutarpeen arvioinnin jälkeen kiireettömän hoidon palveluiden tuottaja tai sosiaalihuollon asiakassuunnitelman mukaisten palveluiden tuottaja ja
(3) oikeus valita julkisten tuottajien terveysasema ja kiireettömässä hoidossa erikoistason palveluiden tuottaja”.
Suomalaiseen valinnanvapausmalliin sisältyvät suoran valinnanvapauden piirissä olevat omatiimin sote-palvelut sekä asiakassetelillä ja henkilökohtaisella budjetilla hankittavat sote-palvelut, joita tuottavat maakunnan yhtiö, yksityinen palveluntuottaja tai kolmannen sektorin toimija. (STM: Suomalaisen valinnanvapausmalli – pääpiirteet. Sote-uudistuksen projektiryhmä 10.10.2016.)
Opposition edustajat, varsinkin vihreät ja demarit, ovat pitkin matkaa esittäneet kevyin perustein epäilyjä suomalaista valinnanvapausmallia kohtaan. Seuraavassa puutun niistä räikeimpiin.
Ensinnäkin, oppositio tuntuu olevan kovin huolissaan siitä, että ”monikansalliset yhtiöt kuorivat kerman päältä”. Voin lohduttaa, etteivät pääse kuorimaan! Maakunnilla on sote-järjestämislakiluonnoksen mukaan valta päättää, mitä hinta- ja laatutasoa ao. maakunnassa palveluntarjoajilta edellytetään. Palveluntuottajat eivät siis kilpaile hinnalla vaan laadulla, ja molemmat tehdään palvelujen käyttäjille – siis meille kaikille – avoimeksi netin välityksellä. Maakunnalla on käytössään sekä kannustimia että sanktioita, joilla palveluntuottajia ehkäistäisiin esim. perusteettomien lähetteiden laatimista ja vältettäisiin muuten yli- tai alihoitamista.
Toinen yleinen väite valinnanvapautta vastaan on, että ”valinnanvapaus hajauttaa eikä yhdistä palvelujärjestelmää”. Tämä on joko asiantuntemattomuutta tai tarkoituksellista poliittista tulkintaa ja tahallista väärinymmärrystä. Maakuntalakiluonnoksen ja sote-järjestämislakiluonnoksen perusteella maakunnalla on järjestämisvastuunsa perusteella valta sopimuksin huolehtia siitä, että maakunnan määrittelemät palveluketjut ja palvelukokonaisuudet toteutuvat.
Kolmas yleinen väite valinnanvapautta vastaan on huoli valinnanvapauden piirissä olevien palvelujentuottajien – myös maakunnan palvelulaitoksen – yhtiöittämisvaatimus ja toteamus, että ”eihän yksityiset voi hoitaa viranomaispäätöksiä”. Palveluntuottajayhtiöille asetetaan yhtiöittämisvaatimus kilpailuneutraliteetin takaamiseksi. Halutaan siis turvata myös pienten ja keskisuurten yritysten pääsy palveluntuottajiksi. Viranomaistehtävät hoidetaan maakunnan viranhaltijoiden toimesta, ei yksityisten yritysten tai kolmannen sektorin toimijoiden toimesta.
Pekka Paatonen
Kirjoittaja on Turun Kokoomuksen hallituksen jäsen