Käytössäsi on vanhentunut internet-selain. Varmista paras suorituskyky päivittämällä selaimesi. Voit tarkistaa selaimesi version osoitteessa WhatBrowser.org.

Turun valinta: velanlisäys tai väenvähennys?

Julkaistu 10 vuotta sitten · 27.2.2014 · Suvi Uusitalo

Julkisen talouden yhtälö ei toimi. Kulutamme enemmän kuin tienaamme. Tästä seuraa, että nykymalli vaatii lisää rahaa. Jatkuvasti. Talouden kasvuvuosina lisärahoitus onnistui kohtalaisen kivuttomasti, mutta nyt talous yskii useatta vuotta ja kansakunnan velkataakka jatkaa kasvuaan. Valtiotasolla ongelma on jo tiedostettu ja kerättyjen veromäärien palautusta valtionosuuksina kunnille pienennetään. Pitää tulla siis toimeen vähemmällä.

Turulle valtionosuuksien pienennys tarkoittaa 9 miljoonan menetyksiä vuosittain. Tahtotilaa taittaa kurjistuva kuntasektorin syöksykierre kuitenkin on. Puolueiden Turku-sopimuksen tavoitteena on tasapainottaa talous vuoteen 2016 mennessä. Tämä vaatii, laskutavasta riippuen, kymmenien miljoonien euron säästöjä tai tulonlisäyksiä. Kunnallisveron 0,75 prosenttiyksikön korotuksesta 19,5:een 2014 tehtiin jo päätös. Näillä lisätuloilla (n. 21 MEUR) katetaan tämän vuoden alijäämä. Kokoomukselle veronkorotus oli vaikea ja vastenmielinen päätös, vaikka onnistuimmekin pitämään korotuksen alle prosenttiyksikössä – turuilla ja toreilla kun löytyi puhujia jopa kaksi kertaa suuremmallekin veronkorotukselle. Lopputulemana saatu lisätulo on syöty jo tänä vuonna ja turkulaisten palkansaajien ostovoimaa heikennetty. Eli uusia säästölistoja työstetään taas vimmaisesti kaikkialla.

Turun päättäjillä onkin aito vastuunkannon paikka. Veronkorotukset on nyt tehty ja on rakenneuudistusten vuoro. Kaupunkiorganisaatiossa työskentelee 11.000 henkilöä. Hyvistä aikeista huolimatta sen kokoa ei ole onnistuttu pienentämään. Toki viime vaalikauden yhtiöittämiset vähensivät väkeä, mutta konsernitasolla sama väki pysyi edelleen ’kaupungilla’. Hyvää tarkoittavien puheiden sijaan on nyt tehtävä päätöksiä, jotka ovat huonoja monille. Tiekartta uudistusten aikaansaamiseksi ja talouden tasapainottamiseksi edellyttää henkilöstövähennyksiä kaikilla sektoreilla. Nämä päätökset ovat yhtä ikäviä kuin tarpeellisiakin. Turun tulee olla vetovoimainen paikka asua ja elää, opiskella ja yrittää jatkossakin. Ylisuuri kuntahallinto on kallis este tälle. Turun Kokoomus tukee elinvoimaisen Turun kehittämistä ja on valmis kantamaan vastuunsa. Toivottavasti tätä tekemisen tahtoa, puhumisen sijaan, löytyy muiltakin. Muuten joutuvat turkulaiset taas maksamaan vastuuttomien poliitikkojen ääntenkalastuksen seuraukset.

Turun talouden ankeista ajoista ei kannata naapurikuntienkaan tuntea iloa. Päinvastoin. Talouden ilmapuntari povaa vieläkin surkeampia kelejä kehyskuntien puolelle. Joka kunnalla on omat erityisongelmansa, mutta yhteisiäkin löytyy: muuttovoitto on kääntymässä muuttotappioksi, nousuvuosien investointivelkaa maksetaan vielä pitkään, julkishallinnon lisääntyvät velvoitteet eivät mahdollista nyt pienten hallinto-tasojen vähentämistä vaan päinvastoin, heikentyvä väestöllinen huoltosuhde lisää korkeita sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia jne. Jos Aurajoen rannoille ennustetaankin lisääntyvää pilvisyyttä on kehyskuntiin luvassa vain myrskyvaroituksia.

Turku toimii seutukuntansa veturina ja sen kehityksen suunta heijastuu laajalle. Tosiasioita tarkastellen naapurikuntien äänekkäät sanavalinnat Turkuun liittymisen ’maailmanlopun meiningistä’ näyttäytyvät oudossa valossa. Totta kai Turun pitää uudistua ja muuttaa rakenteitaan – ja paljon pitääkin! Mutta ei turkulaisilla ole halukkuutta ottaa naapurikuntien epäonnistumisia maksettavakseen. Eikä tämä ole edes uusi asia. Jo 1939 alueliitoksessa Turkuun ’pakkoliitettiin’, Turun haluttomuudesta huolimatta, Kaarinan Nummenmäen taajama, koska talousvaikeudet olisivat muuten kaataneet naapurikuntamme. Tätä seutukunnan pelastajan roolia tyrkytetään taas Turulle, mutta haluammeko ottaa sen vastaan?

Janne Tienpää
Varapuheenjohtaja
Turun Kokoomus