Miira Raiskila: Valoa eikä lamppuja
Julkaistu 6 vuotta sitten · 24.11.2017 · villelaakso
Reippaalla kädellä yksinkertaistaen voi sanoa, että kaupungin rahoista puolet menee palkkakuluihin, ja toinen puolikas erilaisiin hankintoihin. Julkisia hankintoja säätelee hankintalaki, joka päivitettiin vuodenvaihteessa.
Julkistahojen hankintojen kilpailutuksen kynnysarvo nousi tavara- ja palveluhankintojen osalta 60 000 euroon, kilpailutusten liikevaihtovaatimuksille asetettiin enimmäismäärä ja hankinnat paloiteltiin pienempiin osiin – kehityssuunta on etenkin pienten ja keskisuurten yritysten kannalta erinomainen. Aiemmin pienillä yrityksillä on ollut vaikeuksia osallistua kilpailuihin tarpeettoman tiukkojen kriteereiden vuoksi.
Kaupungilla olisi kuitenkin varaa parantaa hankintaprosessejaan, joilla voi olla hyvin merkittäviä vaikutuksia alueen elinkeinoelämälle ja erilaisten innovaatioiden syntymiselle.
Kilpailutukset tulisikin järjestää aina mahdollisuuksien mukaan uusiin innovaatioihin kannustavasti: miksi kilpailuttaisimme esimerkiksi lamppua, jos oikeasti tarvitsemme valoa? Todellisen tarpeen tunnistaminen on monesti julkisissa hankinnoissa haasteena, eikä hankintatiimeillä välttämättä aina ole tähän riittävää osaamista.
Ongelma korostuu tilanteissa, joissa hankinnan ehdot tai kohde ovat vaikeasti määritettäviä. Ratkaisu tähän olisi avoimen markkinavuoropuhelun lisääminen hankkijan eli kaupungin ja eri tuottajien välillä. Hyvissä ajoin ennen hankinnan kilpailutusta toteutettu vuoropuhelu palvelee hankinnan kaikkia osapuolia.
Avoin toiminta ja yhteistyö tilaajan, potentiaalisten tarjoajien ja myös loppukäyttäjien välillä lisäävät hankintojen tasapuolisuutta, syrjimättömyyttä ja suhteellisuutta. Arvot tulevat suoraan direktiivistä, mutta jäävät silti usein liian vähälle huomiolle hankintasuunnitelmissa.
Markkinavuoropuheluun pitää käydä jo hankinnan strategisen, ei vasta operatiivisen suunnittelun vaiheessa. Keskeistä on viestintään panostaminen, johon tulee ryhtyä hyvissä ajoin ennen kilpailutuksen käynnistämistä, jotta tarjoajat voivat valmistautua siihen omassa toiminnassaan.
Vastuullinen ja fiksusti toimiva kaupunki pystyy siis hankintojen kautta kartuttamaan tietoa siitä, miten erilaiset tarpeet voidaan ratkaista kulloinkin parhaalla mahdollisella tavalla, siis erimerkiksi millainen on tulevaisuuden valonlähde. Digitalisaation ja robotisaation kehityksen myötä innovatiivisiin hankintoihin panostaminen on erityisen tärkeää. Hankinnat tulee tehdä nykyaikaisina, ei jo valmiiksi vanhentuneina.
Hankintojen vastuullisuuden tulee näkyä myös ympäristökysymysten parhaana mahdollisena huomioimisena. Uuden hankintalain yleisviesti on, että erilaisia ympäristönäkökohtia, kuten esimerkiksi päästöjä, tuoreutta tai laatua voidaan kriteereinä huomioida kilpailutustilanteessa. Näin tulisi toimia – sillä on positiivista vaikutusta paitsi kestävän kehityksen, myös lähialueen elinkeinoelämän kannalta.
Hankintaprosessien avoimuuden lisääminen edellyttää kaupungilta lisäpanostusta hankintojen henkilöstöresursseihin, mikä on kehityksen ja innovaatioiden syntymisen kannalta nähtävä monin kerroin kannattavana sijoituksena tulevaan. Hankitaan siis rohkeammin jatkossa valoa!
Miira Raiskila
Kirjoittaja on Turun Kokoomuksen hallituksen jäsen