Piia Alvesalo: Turun oman palvelutuotannon kustannukset avoimesti esiin
Julkaistu 9 vuotta sitten · 4.2.2016 · Suvi Uusitalo
Palvelut ovat nimensä mukaisesti tarkoitettu palvelemaan niitä tarvitsevia käyttäjiä. Palveluiden käytettävyyden ja onnistumisen ratkaisee niiden laatu, saavutettavuus ja hinta. Joillain toimialoilla tämä on jo kuluttajille itsestäänselvyys. Tiettyjä perustuotteita, vaikkapa ruisleipää, saa useasta kaupasta. Kun haluan erikoisemman tuotteen, joudun hakemaan sen yleensä hieman kauempaa ja ehkä kalliimmalla. Mutta tiedän mitä saan ja mistä maksan. Julkisissa palveluissa, esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluissa, asia ei ole yleensä näin yksinkertainen. Vaikka eri toimialojen vertailu ei ole aina yksinkertaista, oppia muista on hyvä ottaa. Tätä toivoisi myös nykyiseen sote-keskusteluun.
Julkisissa sote-palveluissa saavutettavuus voi olla hyvä, eli esimerkiksi terveyskeskus voi olla lähellä, mutta jonot voivat olla pitkiä. Laatu on usein lähtökohtaisesti hyvää, mutta usein itse palvelu ei ole suunniteltu käyttäjän, vaan kuntahallinnon pohjalta. Hinta taas kertoo vain murto-osan siitä, mitä palvelu todellisesti kustantaa. Palvelua verorahoillaan ylläpitävä kuntalainen ei saa mitään tietoa siitä, mitä mm.terveyskeskuksen toiminta todellisuudessa maksaa.
Sote-uudistuksen tavoitteena on palveluiden saavutettavuuden lisäksi kustannustehokkuus. Kustannustehokkuuden parantamisessa tulisi luonnollisesti tietää, mitä palvelun tuottaminen maksaa. Tarvitaan myös vertailutietoa, jotta voidaan saada käsitys siitä, miten palveluja tuotetaan tehokkaasti. Eroja on niin kuntien kuin kuntien ja yksityisten välillä.
Tulevien sote-alueiden yhtenä tärkeänä tehtävänä on kustannusvertailtavuuden varmistaminen. Kiinnostavaa on nähdä, miten tässä onnistutaan, kun tälläkään hetkellä julkisten palveluiden, muun muassa sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamisesta ei ole avoimesti tietoa saatavilla. Tietoa löytyy vain satunnaisesti ja eri lähteistä.
Turun osalta on todettu muun muassa seuraavaa: ostopalvelut ovat ainakin ympärivuorokautisessa hoidossa osoittautuneet olennaisesti edullisemmaksi kuin kuntien oma palvelutuotanto. Lisäksi valtionvarainministeriön kuntatuottavuus-sivuilta löytyy tietoa muun muassa vanhusten kotihoidon kustannuksista suurissa kaupungeissa. Turussa kotihoito on kaksi kertaa kalliimpaa omana tuotantona kuin ostopalveluna. Molemmissa edellämainituissa esimerkeissä kustannusten täydellinen vertailtavuus on vaikeaa, mutta perusasetelma kunnan oman toiminnan kalleudesta ei muutu. Kuntapäättäjissä luulisi löytyvän halua selvittää oman palvelutuotannon kalleuden syyt. Keskustelua ei kuitenkaan käydä avoimesti.
Valtiovarainministeriössä on pitkään yritetty edistää kuntien kustannusten vertailtavuutta. Kuntatilastoinnin pikainen kehittämisen tarve on tunnustettu hyvin laajasti. Ensisijainen tavoite on kuntien ja kuntayhtymien talous- ja toimintatilastotiedon tuottamisen nopeuttaminen, sekä tietojen laadun ja tiedon vertailukelpoisuuden kohentaminen ja varmistaminen.
Kuntatilastoinnin kehittäminen luo paremmat edellytykset myös tuottavuuden mittaamiselle. Kuntien talous- ja henkilöstöhallinnon ja operationaalisten tietojärjestelmien tietorakenteet eivät nykyisin tue toimintayksikkötasoisen panosten ja tuotosten mittaamista. Kuntatilastoinnin kehittämisessä tärkeää on muun muassa kustannuslaskennan kehittäminen, sekä palveluiden kustannusten ja laadun vertailun ja läpinäkyvyyden edistäminen. On erikoista, että asia ei näytä edistyvän. Tuntuu siltä, että puuttuu poliittista tahtoa ja uskallusta nostaa asia esiin ja kuntalaisten tietoon. Onko valtiovarainministeriö ainoa taho, joka voi vaatia kuntalaisen verovarojen käytölle avoimuutta, jos omasta kunnasta ei tahtoa löydy?
Piia Alvesalo
Kirjoittaja on Turun Kokoomuksen ja sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen.