Käytössäsi on vanhentunut internet-selain. Varmista paras suorituskyky päivittämällä selaimesi. Voit tarkistaa selaimesi version osoitteessa WhatBrowser.org.

Johanna Farin: Kielenhuoltoa vauvasta vaariin

Julkaistu 8 vuotta sitten · 7.3.2016 · Janina Myllynen

7.3.2016
Suomalaisten nuorten luku- ja kirjoitustaidon romahduksesta on puhuttu jo pitkään. Vuonna 2012 opetus- ja kulttuuriministeriö reagoi ongelmaan käynnistämällä kolmivuotisen Lukuinto -ohjelman, jonka tarkoituksena on vahvistaa 6–16-vuotiaiden lasten ja nuorten luku- ja kirjoitustaitoja sekä lisätä lukuharrastusta. Hankkeen on raportoitu tuottaneen positiivisia tuloksia pilottikouluissa, ja hankkeesta saadaankin toivottavasti toimivia käytäntöjä osaksi peruskoulujen opetusta.

Ongelma ei kuitenkaan suinkaan rajoitu vain peruskouluikäisiin. Sen lisäksi, että nuorten luku- ja kirjoitustaito on todistetusti heikentynyt, saman romahduksen näyttää kokeneen arvostus oikeakielisen tekstin tuottamista kohtaan – kieliopilla ei tunnu olevan enää väliä. Arkipäiväinen viestintämme sekä luettavan tekstin lähteemme ovat muuttuneet merkittävästi viime vuosina, ja kahdenkeskisessä viestinnässämme sillä nyt ei olekaan niin ratkaisevaa merkitystä, ovatko ne pilkut tismalleen siellä, missä pitää. Oikeakielisyydestä tulee kuitenkin merkityksellistä, kun teksti on suunnattu julkiseksi. Kuvitelkaapa hetki kielioppivirheitä viliseviä twiittejä ministeriltä. Kun halutaan vakuuttaa lukija omasta sanomasta, oikeakielisyydellä on ratkaiseva merkitys, oli kanava mikä hyvänsä.

Tämä kyky jopa aikuisilta on uhkaavasti rapistumassa. EU:n luku- ja kirjoitustaidon korkean tason asiantuntijaryhmän mukaan kansalliset ja kansainväliset tutkimukset antoivat hälyttäviä tuloksia siitä, että noin joka viidenneltä aikuiselta ja yli 15-vuotiaalta puuttuu sellainen lukutaito, jota he tarvitsevat ollakseen täysivaltaisia toimijoita nyky-yhteiskunnassa.
Vaikka tänä päivänä arkinen viestintämme on kasvavissa määrin lyhyitä viestejä, twiittaamista, snäppäämistä ja kuvilla täydennettyjä postauksia somessa, kohtaamme edelleen paljon tilanteita, jolloin joudumme kirjoittamaan ihan perinteistä, uskottavaan argumentaatioon pyrkivää tekstiä, jolla haluamme vakuuttaa lukijamme. Näihin tilanteisiin kuuluu esimerkiksi työnhaku. Ilman vakuuttavaa hakemusta työnhakija ei usein saa edes mahdollisuutta päästä haastatteluun osoittamaan kykyjään, ja tämä on todella sääli, mikäli kyse on silkasta huolimattomuudesta tai puutteellisista kielioppitaidoista.

Yksilön henkilökohtainen kielellinen vakuuttavuus ei kuitenkaan missään nimessä muodosta koko ongelmaa. Työmarkkinoilla tarvitaan entistä parempaa luku- ja kirjoitustaitoa, ja nämä taidot ovat yhä enemmän sidoksissa myös yhteiskunnalliseen osallistumiseen ja kansalaisvaikuttamiseen digitalisoituvassa maailmassa. Yhteiskunnallinen kanssakäyminen ja ympäröivään maailmaan osallistuminen rakentuu kirjoitetun tekstin ympärille enemmän kuin koskaan. Emme enää kokoonnu toreille, vaan haemme tietomme verkosta ja osallistumme siellä myös keskusteluun.
Huomiota vaativia ilmiöitä ovat kielellisen osaamisen kannalta myös väestön ikääntyminen sekä muuttoliikenne. Siinä, missä lapset täytyy nykyään raahata pois Snapchatin äärestä ja opettaa lukemaan, ikäihmisten digitaitojen päivittämisestä tulisi huolehtia riittävästi, jotta he pystyvät osallistumaan yhteiskuntaan ja siinä käytävään keskusteluun. Samaan aikaan maahanmuuton mukana kulttuurimme tulee saamaan osakseen yhä monikielisempiä ulottuvuuksia, ja äidinkielemme on uudenlaisten haasteiden edessä.

Viestintämme siis muuttuu, mutta kauniin ja harvinaisen kielemme ei tarvitse kärsiä siitä, kunhan huolehdimme kielenhuollosta ja viestintäopetuksesta vauvasta vaariin, ja alamme arvostaa äidinkieltämme sen ansaitsemalla tasolla. Se, millaisia tiedonkäsittelijöitä koulujärjestelmämme kasvattaa ja miten ylläpidämme kielellisiä taitoja, on yhteiskuntamme kannalta erittäin merkittävää.

Johanna Farin
Kirjoitaja on Kokoomuksen Turun Aluejärjestön hallituksen jäsen