Käytössäsi on vanhentunut internet-selain. Varmista paras suorituskyky päivittämällä selaimesi. Voit tarkistaa selaimesi version osoitteessa WhatBrowser.org.

Satu Koskinen: Ennaltaehkäisevät sosiaali- ja terveyspalvelut kunniaan

Julkaistu 8 vuotta sitten · 22.6.2016 · Janina Myllynen

22.6.
Kaikille meille tuttu neuvo siitä, että ongelmien ennaltaehkäisy on edullisempaa kuin ongelmien hoito, tuntuu päässeen unohtumaan.

Viime laman aikana kasvaneiden lasten ja nuorten terveydenhoidon kulut olivat mittavia. Tiedetään, että terveydenhoitopalveluiden käyttö oli erityisen runsasta. Yhteiskuntaan sopeutuminen ja siellä oman roolin löytäminen oli varsin haastavaa monelle laman aikana kasvaneelle nuorelle aikuiselle.

Valtiovarainministeriön katsaus peruspalveluiden tilasta kertoo 2010-luvun palveluiden ja kustannuksien osalta karua asiaa nykytilasta. Lasten ja nuorten ennaltaehkäiseviin palveluihin ei ole juurikaan panostettu, vaikka juuri näillä neuvola- ja kouluterveydenhuollon peruspalveluilla olisi mahdollista pureutua ongelmiin niiden varhaisessa vaiheessa ja sitä kautta saada aikaan isojakin säästöjä.

Kouluterveydenhuolto on tärkeässä osassa tuottamassa ennaltaehkäiseviä palveluita perheille ja lapsille. Sote-uudistusta tehtäessä tulee huolehtia, että terveydenhoitajat pysyvät kouluilla. Jos valinnanvapaus tulee koskemaan myös kouluterveydenhuoltoa, katoaa tärkeä ennaltaehkäisevä linkki perheiden tukemisessa. Koulussa oleva terveydenhoitaja tuntee perheet usean vuoden ajalta alkaen, usein esikoulusta peruskoulun loppuun saakka. Pitkäaikainen hoitosuhde parantaa edellytyksiä tunnistaa, tukea ja ennaltaehkäistä syrjäytymisvaarassa olevia lapsia ja nuoria perheineen. Valinnanvapaus tässä kohtaa voisi viedä mennessään myös moniammatillisen yhteistyön koulun henkilökunnan kanssa.

Ennaltaehkäisevässä roolissa on myös kotona annettava tuki. Kodinhoitajat tulisikin palauttaa perheiden avuksi. Neuvolat ovat tässä avainasemassa tunnistamaan tarpeen ja ohjaamaan hoitajat perheiden avuksi. Kaikilla perheillä ei ole isovanhempia tai muita läheisiä apuna tarpeen tullen. Myös avun pyytäminen voi lähipiiriltä olla haastavaa. Tällöin terveydenhoitajan tunnistama avuntarve voi olla juuri se, jolla ehkäistään suurempien ongelmien synty ja eskaloituminen. Tässä kodinhoitajien rooli on suuri, ja se tulisi ottaa viipymättä taas käyttöön.

Kun edullisemmat ennaltaehkäisevät palvelut viedään minimiin ja ongelmien annetaan kasvaa, joudumme samalla maksamaan enemmän ja kalliimmin. Onko meillä todella tähän varaa? Vastaus lienee yksinkertainen ja selvä: ei ole. Meidän tuleekin uskaltaa investoida ennaltaehkäiseviin peruspalveluihin. Niistä saatava kustannushyöty ei ole mitattavissa heti, vaan myöhemmin alentuneina erikoissairaanhoidon ja erityispalveluiden kuluina.

Satu Koskinen
Kirjoittaja on Turun Kokoomuksen hallituksen jäsen ja Varsinais-Suomen Kokoomusnaisten puheenjohtaja