Käytössäsi on vanhentunut internet-selain. Varmista paras suorituskyky päivittämällä selaimesi. Voit tarkistaa selaimesi version osoitteessa WhatBrowser.org.

Korhonen: Mitä koulutukselle pitäisi tehdä?

Julkaistu 5 vuotta sitten · 18.2.2019 · villelaakso

Niin monta on mieltä, kun on puhujaa. Nyt pitäisi uskoa kokeneita asiantuntijoita. Maailma muuttuu niin nopeasti, etteivät valtiot pysy perässä, saati koulut. Perustaitoihin on toki hyvä panostaa eli lukeminen, kirjoittaminen ja laskeminen mutta se on vasta pisara meressä. Koulun tehtävä on opettaa maailmaa ympärillä. Lalli Köyliön järven jäällä ja subjekti ja predikaatti ehkä myös, ehkä ei, mutta enemmän olisi saatava tietoa siitä, mitä ympärillä tapahtuu.

Asiat pitää järjestää niin, että opettajilla olisi taas aikaa opettaa 100-prosenttisesti, eikä 30, niin kuin nyt. Totta kai perustaidot laskevat, jos opetus puolittuu. Kouluun on tuotu viime vuosina kaikkea mahdollista globaalikasvatuksesta taloustietoon mutta mitään ei ole otettu pois. Oppiaineissa on kyllä varaa karsintaan. Siellä on paljon, mitä voisi jo jättää pois ja korvata uudella tiedolla.

Ne alueet, jotka ovat saaneet tasa-arvorahaa eli on jo todettu erityistä tukea tarvitseviksi, voisivat aloittaa valinnaisaineina kotitalouden ja taloustiedon alkavaksi jo kolmannelta. Aivan, ruuanlaitto ei kuulu lapsen hoidettavaksi mutta realiteetti on nälkä. Monet lapset ovat nälkäisiä varsinkin maanantaisin ja jos he osaisivat edes ruuanlaiton alkeet, voisi se auttaa joissain tilanteissa. Myös rahan käyttö ja sen opettaminen, mitä rahalla saa, voi tulla tarpeeseen. Kesälomien ajaksi olisi saatava kuntien järjestämät kesäleirit takaisin, koska 10 viikon loma on aivan liian pitkä lapselle, jolle koti ei edusta turvaa ja huolenpitoa.

En ole urallani saanut mistään muusta niin suurta ja nopeaa tulosta kuin positiivisen pedagogian aloittamisesta. Kehuin jokaisen oppilaan joka perjantai. Uskomaton vaikutus 10-vuotiaisiin. Mietin, jos sitä tehtäisiin loogisesti päiväkodista alkaen aina peruskoulun läpi. Olisiko meillä vähemmän huonon itsetunnon omaavia nuoria? Koulun antamat arvosanat nujertavat puolet oppilaista. Itsekin rakastan numeroita, kokeita, todistuksia mutta jos pysähdyn miettimään, miltä mahtaa tuntua saada kokeesta aina 6 ja todistukseen keskiarvoksi 6 niin alan ymmärtää systeemin järjettömyyden.

Me opettajat arvioimme työhömme uppoutuneina tarkasti ja perusteellisesti mutta emme muista koskaan sanoa, että niin tosiaan, koulu on vain osa elämää. Jos tulee huonoja numeroita, älä välitä, lahjasi ovat muualla. Koeta kestää 9 vuotta, sitten pääset toteuttamaan itseäsi.

Jos koulu olisikin paikka, missä opitaan kaikkea mahdollista muttei arvioitaisi. Opittaisiin vain. Ei kerrottaisi, kuka on paras ja kuka huonoin. Eihän työpaikoillakaan esimies anna työntekijöille numeroita ja silti osa tekee parhaansa, osa ei. Keskityttäisiin opettelemaan työn tekeminen niin hyvin kuin mahdollista ja keskityttäisiin jokaisen itsetuntoon. Opetettaisiin periksiantamattomuutta, sinnikkyyttä, kunnianhimoa. Tulisiko sitten peruskoulusta ulos hymyileviä, itseensä luottavia nuoria? Kannattaisi kokeilla, koska yhteiskuntamme ei tee mitään niillä, jotka luulevat olevansa tyhmiä, koska koulu arvioi heidät 6,5 keskiarvon arvoisiksi.

Jokaisella on omat taitonsa. Osa saa ne näkyviin koulussa, osa ei. Jokaisella on oikeus täyteen potentiaaliin, sanoo uusi opetussuunnitelma. Miettikää, millainen yhteiskunta meillä olisi, jos jokainen saisi tehdä sitä, missä on hyvä!

Syrjäytyvistä nuorista poistuisi vähintään puolet, jos koulun antamaa tyhmän leimaa ei olisi. Meidän täytyy ymmärtää, että koululaitos opettaa faktoja ja sitäkin kapea-alaisesti. Jos et ole faktanoppija-tyyppi, koulu on sinulle painajainen.

Jos haluamme vähentää syrjäytyneiden nuorten määrää nopeasti ja dramaattisesti, on koulun muututtava nyt.

Jos haluamme hyvän itsetunnon omaavia nuoria, jotka tietävät, missä ovat hyviä, on koulun muututtava nyt.

Mikään tästä ei maksa mitään. Kyse on asenteista. Haluanko näyttää nuorelle, että hän on laiska ja tyhmä vai pitääkö katsoa peiliin ja todeta, että minä olen laiska ja tyhmä, kun en ole ottanut selville, miten tämä nuori oppii ja mitkä ovat hänen todelliset taitonsa? Menenkö sieltä, missä aita on matalin: pidän kaikille saman kokeen ja jos osaa, saa hyvän numeron. Jos ei osaa, saa huonon numeron. Vai näenkö vaivaa ja annan valita paperikokeen, suullisen kokeen tai käsillä tekemisen taidonnäytteen? Vai pidänkö ollenkaan koetta, sillä näenhän minä muutenkin, mitä he osaavat?

Koulu instituutiona on tullut tienhaaraan. Jatkammeko luostarikoulumallia vai uudistammeko koko systeemin?

Lisäinfoa Maaritista:
maaritkorhonen.fi/