Piia Alvesalo: Erilaisuus sellaisena kuin me sen haluamme – pro äitiyslaki
Julkaistu 8 vuotta sitten · 3.10.2016 · Janina Myllynen
3.10.2016
Kummityttömme pääsi pari viikkoa sitten ripille. Valoisassa sunnuntaikirkossa sukulaiset ja ystävät tapailivat virsiä ja kännykkäkamerat olivat kovassa käytössä. Nuoret, valkoiset albat yllään, hieman hermostuneina, osittain kyseenalaistaen koko ripille pääsyn perinteen, mutta silti arvokkaina. Siellä kummityttömme oli muiden joukossa samanlaisena, mutta silti erilaisena. Erilaisena joidenkin silmissä, koska hänen perheessään on kaksi äitiä.
Keskustelu vanhemmuudesta ja siitä, miten yhteiskunta tunnustaa vanhemmuuden ja antaa sille tukensa, on äitynyt älyttömäksi kiistelyksi. Eri arvoja edustavat tahot huutavat kasvot punaisina omia näkemyksiään kuuntelematta muita näkökulmia, koska ovat omasta mielestään niin julmetun oikealla asialla.
Miltäköhän tämä aikuisten touhu näyttää niiden lasten ja nuorten silmissä, joilla on kaksi äitiä tai isää, tai useampi molempia tai kenestä vaikkapa isovanhemmat tai joku muu läheinen huolehtii? Mikähän on se oikea perheen määritelmä, kun siitä nyt kiistellään? Lapselle ja nuorelle oma perhe on oma perhe. Se on arkiolemista ja siellä jaetaan ilot ja surut, siellä on kasvettu ja koettu. Joskus yhteiselo on ihanaa, joskus taas ei. Meillä kaikilla on kokemusta siitä yhteisöstä, jota perheeksi nimitetään. Ei määritellä sitä muiden puolesta. Erilaisuus on helppo hyväksyä silloin, kun olemme etukäteen jotenkin sovittaneet omiin ajatuksiimme hyväksyttävän erilaisuuden. Meidän määrittelemämme erilaisuus on meille siis ok. Mutta eikö erilaisuus ole sitä, että emme tunnista jotain asiaa tai ilmiötä, ja siksi meidän pitääkin tuntea olevamme ensin epävarmoja, ottaa asiasta selvää sekä pohtia tätä uutta asiaa ja suhdettamme siihen?
Joku äitiyslain vastustajista voisi vaikkapa tutustua kummityttööni ja kertoa hänelle, miksi hänen perheensä ei voi olla perhe. Haluaisin olla kuulemassa vastauksen.
Piia Alvesalo
Kirjoittaja on Turun Kokoomuksen hallituksen jäsen