Käytössäsi on vanhentunut internet-selain. Varmista paras suorituskyky päivittämällä selaimesi. Voit tarkistaa selaimesi version osoitteessa WhatBrowser.org.

Nuoria ei ”ginosta”

Julkaistu 4 kuukautta sitten · 15.3.2018 · villevirtanen

On paradoksi, ettei nuoria kiinnosta poliittinen osallistuminen. Jokaisella on varmasti mielipide pyöräteiden sijoitteluun, urheiluhallien aukioloaikoihin tai julkisten tilojen käyttöön, mutta tästä huolimatta nuoret ovat muita ryhmiä passiivisempia osallistumaan poliittisesti. Osallistumisaktiivisuuden eriytyminen ja keskustelukulttuurin kärjistyminen ovat ongelma nuorille itselleen, sekä tietysti puolueille, mutta erityisesti kansanvallalle. Nuorten matala äänestysaktiivisuus on erityisen hälyttävää. Onko vika nuorissa vai politiikassa?

Ongelman syyksi on esitetty nuorten vähäistä tietämystä poliittisesta järjestelmästä sekä alhaista luottamusta poliitikkoja kohtaan. Nuorten passiivisuutta poliittisissa nuorisojärjestöissä perustellaan ajanpuutteella ja sillä, ettei kukaan ole kutsunut mukaan toimintaan. Nuorilla ei myöskään usein ole tarkkaa tietoa siitä, miten politiikka vaikuttaa heidän elämäänsä ja mitä järjestötoiminta voisi heille tarjota.

Viimeaikaisissa nuorisobarometreissa on kuitenkin havaittu, että nuorten kiinnostus politiikkaa kohtaan on ollut kasvussa. Tämä ei kuitenkaan kanavoidu perinteiseksi poliittiseksi osallistumiseksi. Sen sijaan nuoret haluavat osallistua ja päättää asioista tapauskohtaisesti. Olemme menossa kohti individualistisempaa suuntaa jäsentää politiikkaa, missä ideologia on yhä vähäisempi motiivi yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Vaikuttaminen tapahtuu sen sijaan yhä enemmän esimerkiksi ostoskäyttäytymisellä, erilaisten vaihtuvien verkostojen kautta sekä kampanja- ja projektiluontoisesti.

Kyse ei siis ole siitä, että nuoret olisivat vieraantuneet politiikasta, vaan siitä, että politiikka on vieraantunut nuorista. Sen sijaan, että kysymme miksi nuoria ei kiinnosta politiikka, meidän pitäisi kysyä, miksi politiikka ei ole kyennyt mukautumaan nuoria kiinnostavaksi. Eihän kansalaisten ole tarkoitus taipua tietynlaisen vaikuttamisen malliin, vaan mallin on mukauduttava kansalaisten, siis nuorien, mukaan. Puolueiden tulisikin ideoida uusia keinoja ylläpitää yhteyttä äänestäjiinsä, vaikkapa vastaamalla teknologian kehitykseen. Ainakaan nuoria ei tavoiteta lehtien palstoilla tai torikeskusteluissa vaan YouTubessa, Instagramissa ja siinä kännykkäsovelluksessa, joka on pinnalla vuoden päästä. Myös osallistuminen poliittisten nuorisojärjestöjen toimintaan tulisi saada näyttäytymään ennen kaikkea harrastuksena, keinona verkostoitua ja oppia suomalaisesta demokraattisesta järjestelmästä.

Edustuksellinen demokratia on kaikesta huolimatta edelleen tehokkain tapa päättää yhteisistä asioista ja suomalaisella demokratialla on vankka tuki kansalaisten keskuudessa sekä arvostusta kansainvälisesti. Perinteinen poliittinen osallistuminen tulee kuitenkin saamaan rinnalleen uusia osallistumisen muotoja ja puolueiden on mukauduttava tähän. Olivat muodot mitä tahansa, tärkeintä on, että kaikki kokevat voivansa vaikuttaa ja tulevansa kuulluiksi. Kiinnostusta yhteiskunnallisia asioita kohtaan nuorilla taatusti on, mutta politiikan tulisi siirtyä puhumaan heidän kanssaan samaa kieltä.

Sini Häkkinen
Varsinais-Suomen Kokoomusnuorten puheenjohtaja

Ville Laakso
Kaupunginvaltuutettu, Turku